Aika, juusto ja pysähtyminen
Luonnostellessani Juustopöydän kesäkirjettä kirjoitin paperin reunaan itseäni kiinnostavat teemat: Aika, juusto ja pysähtyminen. Mitähän niistä saisi aikaan?
Aika. Kirjoitin noin kuukausi sitten blogin, jossa kerroin huolestuneeni monien ikäistäni nuorempien työssäkäyvien ystävieni kiireestä ja syvistä huokailuista. Tavatessani viime viikolla muutamia tuntui loman odotus olevan heille pieni oljenkorsi, vaikka kovasti epäilivät, miten jaksavat selvittää yli 10 vuoden kakun (kyllä, vankilatuomiotermi) ennen koko ajan loittonevaa eläkeikäänsä. Kirjoituksen jälkeen sain monilta vanhoilta tutuilta palautetta ja tunnustuksia siitä, että arjen jaksaminen on tiukalla.
Mikä meidän aikaamme varastaa, ja minkä ajan annamme itse suosiolla muiden käyttöön? Minkä pidämme omanamme? Meillä kaikilla on sama aika 24h vuorokaudessa. Oppaat neuvovat jakamaan sen kolmeen osaan: 8 työlle, 8 unelle ja 8 itselle ja läheisille. Simppeli neuvo. Silti moni elää kuin viimeistä päivää, ruuhkavuosia koko elämä täynnä. Kiireestä puhutaan ylpeänä kuin kunniamerkistä. Toki toisilla on aina aikaa pysähtyä juttelemaan vastaantulevan kanssa, toiset valittavat kiirettä, kun saavat kutsun yksinäisen sukulaisen syntymäpäiville.
Suurin osa kaikkein kiireisimmistäkin ihmisistä pysähtyy, kun omassa tai läheisen elämässä sattuu jotakin järistyttävää. Vastoinkäyminen muuttaa tärkeiden asioiden ranking-listaa. Yhtäkkiä tulee aikaa. Parhaassa tapauksessa akuutista vaiheesta selviämisen jälkeen ajankäyttö, ja sitä myötä oma ja läheisten elämän laatu pysyvästi paranee. Voi kun oppisimme arvottamaan omaa aikaamme myös ilman isoja kriisejä. Sitä on hyvä pohtia kesällä.
Juusto. Kun kyselee kriisitilanteita hoitavilta ihmisiltä kriisin hoidon vaiheita, tulee vastaan kiinnostava asia. Kun kriisin alkuvaiheen pysähtyminen ja rauhoittuminen on tehty, hankitaan ruokaa. Jotakin helppoa ja herkullista yhdessä syötävää, koska ruokahalu voi olla vajavainen. ”Kun tulee vastaan paha kriisi, kokoonnutaan yhteen ja tilataan pizzat!” Sen jälkeen on helpompi alkaa puhua siitä, mitä on tapahtunut, sanoo monia kriisejä hoitanut työntekijä. ”Jaettavat juustovoileivät muistuttavat rakkaudesta ja uskosta tulevaan”, sanoi vankeja hoitava psykologi kesäkuisessa Hesarin artikkelissa. Aloin pohtia juustoa lohturuokana. Totta. Juusto on monen lohturuoan keskeinen aines. Niin hyvää ja terveellistä kuin vaikkapa vihersmoothie onkin, ei siitä ainakaan minulle lohturuoksi ole. Kyllä pizza, lämmin juustoleipä, juustokuorruttu makaronilaatikko tai moneen makuun koottu juustotarjotin kouraisee syvemmältä.
Pysähtyminen. Kesäaikana moni haluaa paitsi matkata paikasta toiseen, myös pysähtyä kohteisiin, joista yleensä huristaa nopeasti ohi navikaattorin asetuksella ”nopein reitti”. Kesällä on riemastuttavaa löytää kiertotien varrelta uusi nähtävyys, lähikauppa tai kuvattava maisema. Laiduntavat lehmät maalaismaisemassa ilahduttavat aina. (Jostain syystä itsellä on lapsuudesta alkaen ollut pakkomielle laskea, montako lehmää niityllä on.)
Pikkuväelle lähimetsään tehty eväsretki on elämys parhaasta päästä. Aika pysähtyy hetkeksi, kun voipaperista rapistetaan esiin juustoeväsleivät, joita mutustellaan lintujen laulua kuunnellen.
Rauhallista kesää!
Seija Kurunmäki
Juustopöytä ry:n pj
”Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi: eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi, että he eivät pysähdy nauttimaan siitä.” – William Feather
***
6.7.2019
Kuva: Canva.com
