Matkakertomus Amsterdamista 2. – 5.5.2022

Heti vapun jälkeisenä aamuna klo 5.30 kokoonnuimme Helsinki-Vantaa lentoasemalle, missä matkanjohtajamme Aulikki Akaan-Penttilä jo odotteli meitä matkalippujen kanssa. Lähtöselvitys kohti iloista Amsterdamia sujui ongelmitta. Ryhmäämme kuului Juustopöydän jäseniä ja aveceja, yhteensä 23 henkeä. Kaikki olimme kiinnostuneita juustoista ja ruuasta muutenkin, joten odotimme innolla matkan antia.
Lentomatka meni jouhevasti, mutta Amsterdamin lentokentällä jouduimme odottelemaan laukkujamme reilut pari tuntia, koska Hollannissa oli pitkä viikonloppu, ja koronasta johtuen työvoimapula kentällä.
Amsterdamissa kevät oli jo pitkällä, vihreys huumasi ja sireenit kukkivat. Aurinko paistoi ja lämpötila +16!! Matkalla hotelliin tutustuimme kaupungin historiaan ja nykypäivään. Paikallisoppaamme Jari Einiö kertoi nähtävyyksistä ja kaupungista, jossa on upealla tavalla yhdistetty eri aikakausien rakennustyylejä.

Pyöräilijat ovat kunkkuja
Keskustan bussiliikennettä on nykyisin voimakkaasti rajoitettu. Hotellimme kohdalle
ei saanut pysähtyä. Lähin bussipysäkki löytyi reilun puolen kilometrin päästä.
Pyöräilijät hallitsevat liikennettä eivätkä vähääkään kunnioita turisteja. Fillareita onkin
kaupungissa monin kerroin enemmän kuin autoja. Silmiinpistävää ovat tuhansien pyörien parkkipaikat, joista ei varmaan ole helppoa löytää omaansa.

Amsterdamin keskusta on varsin kompakti, joten jalkaisinkin pääsee helposti katselemaan nähtävyyksiä. Niitä kaupungissa riittää: siltoja, kanavia, kirkkoja ja terasseja mitä eriskummallisimmissa paikoissa.
Jätettyämme matkatavarat hotelliin, kävelimme De Waag -ravintolaan lounaalle. Rakennus on vanha idyllinen vaakatalo, joka on toiminut virallisena viljan punnituspaikkana. Ravintola huokuu historiaa: pääsalin keskipiste ovat massiiviset kattokruunut, joissa palaa yli 300 elävää kynttilää luoden rakennuksen tunnelmaan sopivan valaistuksen. Rakennuksen yläkerrassa on sali, johon Rembrandt on sijoittanut upean maalauksensa ”Tohtori Tulpin anatomian luento” vuodelta 1632.
Maukkaan lounaan jälkeen nousimme laivaan ja teimme tunnin jokiristeilyn, jonka aikana saimme kattavan silmäyksen kuuluisista kanavista ja niitä reunustavista tyypillisistä rakennuksista. Nämä korkeat ja kapeat rakennukset ovat aikanaan olleet kauppiaiden varastotiloja ja asuntoja, nykyisin niissä on pääasiassa kalliita asuntoja.

Keukenhof
Seuraavana päivänä teimme retken Keukenhofin kukkapuutarhaan. Se sijaitsee Lissessä, jota pidetään kukkivan Hollannin sydämenä. Keukenhof on saanut alkunsa 1400-luvulla eläneen herttuattaren pienenä keittiöpuutarhana, jossa hän kasvatti kukkia ja yrttejä. 1940-luvulta alkaen alue on kuitenkin kasvanut suureksi 32 hehtaarin puutarhaksi; keväällä siellä kukkii 6 miljoonaan kukkaa, pääasiassa tulppaaneja, mutta myös muita kukkia. Väriloisto oli aivan uskomaton, mutta musta tulppaani eli Queen of the night oli upein.
Lounaan nautimme ns. Amsterdamin kaivopuistossa De Veranda-ravintolassa. Lounas oli maittava ja runsas. Jokaisella oli hieman täysi vatsa sieltä poistuessamme, joten oli onni mennä bussilla takaisin hotelliimme. Matkan aikana Jari kertoi Hollannin kuninkaallisista.

Edam
Keskiviikkona lähdimme Volendamin alueelle kohden Edamin kaupunkia ja juustojen maailmaa.
Pysähdymme ensiksi Jacob Hoeven juustotilalla, joka oppaamme mukaan on Hollannin juustotilojen ”Rolls Royce”. Laidunkauden aikana lehmät pääsevät vapaasti navetasta laitumelle. Lypsy hoituu roboteilla, joihon lehmät tulevat oma-aloitteisesti lypsettäviksi. Karja on paikallista Jersey-rotua, jonka maito on tosi rasvaista. Yhteen juustokiloon kuluu tätä maitoa ainoastaan 7,5 litraa, kun toisten karjarotujen maitoa kuluu 10 litraa. Tila tuottaa päivässä 10 – 13000 juustoa. Tilan monipuolisesta ja houkuttelevasta juustomyymälästä tuli ostettua ainakin riittävästi eri juustoja.
Maan valtaaminen mereltä on Hollannissa ollut käsittämättömän iso, monta sataa vuotta kestänyt urakka. Hoeven juustotilalla kokee häivähdyksen tästä urakasta. Navetan toisesta kerroksesta voi ihailla purjeveneiden mastomerta, joka näkyy vallin takaa selvästi korkeammalla kuin taso, josta katsomme.
Nimestä Edam tulee mieleen kuuluisa pallojuusto. Sitä on toimitettu eri puolille maailmaa tästä pikkukaupungista, joka on perustettu 1100-luvulla Edam-joen suulle. Edam on aikanaan ollut vilkas satamakaupunki ja merkittävä laivojen rakentaja.
Kaupunki on säilynyt vanhan ilmeensä, jolle tunnusomaista ovat kanavat, viehättävät katunäkymät ja pittoreskit aukiot.
Poikkesimme vielä Volendamin viehättävään kylään, joka alkuaan on ollut kalastajakylä. Nautimme siellä jälleen maukkaan lounaan ennen paluuta Amsterdamiin ja van Gogh-museoon, jossa Jari toimi erinomaisena oppaana.
Söimme vielä yhteisen illallisen Sluizer-ravintolassa. Ruoka oli jälleen kerrassaan maukasta.

Amstelven
Torstaiaamu oli säästetty jokaisen omalle ohjelmalle. Sen jälkeen matka jatkui Amstelveniin Clara Marian juustotilalle. Monet tekivät ostoksia läheisillä ostoskaduilla ja pistäytyivät myös kelluvalla torilla, joka oli täynnä kukkia ja kukkasipuleita sekä kaikenlaisia alan tarvikkeita.

Clara Marian juustotilalla saimme tutustua Gouda-juustojen maailmaan. Vanha tallirakennus on muutettu puukenkäverstaaksi ja juustolaksi. Molemmissa tuotteet valmistetaan edelleen perinteisin menetelmin. Juustolassa vastalypsetty maito kootaan suureen sammioon, jossa tilan Gouda-juustot saavat alkunsa.
Pääsimme vielä maistelemaan Clara Marian tuotteita juusto-viinilounaalla. Viimeiset tuliaisostokset tehtiin tilan myymälässä. Sieltä jatkoimme suoraan lentokentällä ja kohti kotia sinivalkoisin siivin.

Matka oli aivan upea ja hyvä seura kruunasi sen.
Lämpimät kiitokset Aulikille ja hänen puolisolleen Eerolle erinomaisesta huolenpidosta ja järjestelyistä.
Juustopöytä ry.
Eeva-Liisa Virkkunen
hallituksen jäsen